Tässä tyypillinen näkymä talomme läheltä. Huomaa myös taustalla katolla aurinkokennot/-keräimet. Niitä on täällä todella paljon.
Sen jälkeen sitten viilenikin, ja pari viime päivää on ollut jopa kylmä. Lämpötila on pysytellyt alle 15 asteen ja tuulee ja välillä sataakin. Eilen kävimme eläinpuistossa ja linnoituksessa. Eläinpuistossa ei ollut kovin monia eläinlajeja. Kauriita, villisikoja, hirvi, susia ja muutamia muita eläimiä siellä kuitenkin nähtiin. Pääsimme seuraamaan susien ruokintaa, jolloin hoitaja heitteli niille ruokaa (joka oli kuolleita, keltaisia pikku tipuja..). Näin sudet tulivat ihan lähelle ja ne näki hyvin. Ruokinnan jälkeen esiin uskaltautuivat myös pienet sudenpennut, joita oli n. 4. Ilveksen ruokinta oli myös ohjelmassa, mutta se ei suostunut tulemaan näkösälle, koska sillä myös oli pieniä pentuja, vasta parin viikon ikäisiä.
Kiertelimme alueella aika pitkään ja alkoi jo tulla kylmä, mutta käynnin kruunasi kuitenkin lentonäytös, johon osallistui kaksi haukkaa, yksi valkopäämerikotka ja neljä korppikotkaa. Istuimme pienessä, nousevassa katsomossa ja yksi hoitaja seisoi kauempana edessä nurmikolla ja toinen meidän takanamme viimeisen istuinrivin takana. Sitten kaikki linnut vuorotellen lentivät hoitajalta toiselle, eli suoraan meidän ylitsemme melkein päitä hipoen. Ja kun isoimman korppikotkan siipiväli oli muistaakseni jopa 2,8 metriä, oli kokemus sen verran hyvä, että kyllä siinä hetkeksi kylmä sää unohtui. Yhdessä vaiheessa lintuja lenteli useampi kerralla, eikä aina tiennyt minne katsoa. Silloin yht'äkkiä haukka suhahti niin läheltä pääni ylitse, että tunsin sen aiheuttaman ilmavirran. Yksi hoitajista heitteli ruokapaloja ilmaan yleisön ylle, josta haukka ne ilmasta nappasi. (Onneksi, sillä en olisi halunnut kuollutta kananpoikaa päähäni...) Toisella kertaa, en tiedä miksi, mutta se iso korppikotka lähti lentoon takaamme ja meinasi laskeutua meidän viereemme tai päällemme. Jouduimme kumartumaan jotta se pääsi meidän ylitsemme. Sitten se laskeutui muutaman metrin päähän minusta katsomon kaiteelle. Valitettavasti siitä ei saanut hyvää kuvaa, koska taivas takana oli niin kirkas. Hieno esitys oli siis.
Eläinpuiston jälkeen kävimme katselemassa erästä linnaa, tai paremminkin linnoitusta. Olipahan jotain hyötyä keväällä käydystä Saksan kulttuurihistoriankurssista, sillä tunnistin heti, että linnoitus oli keskiajalta. Siinä oli korkeat muurit ja ikkunoina vain pienet ampuma-aukot ylhäällä. Muurien sisäpuolella oli hieno ja laaja sisäpiha. Varsinaisesti mihinkään sisälle ei päässyt, mutta näkymät muurilta olivat hienot: sieltä näkyi todella kauas. Pystyi hyvin kuvittelemaan, miten sieltä olisi voinut tähytä lähestyvää vihollista. Sen jälkeen kävimme vielä syömässä mahdottoman suuret annokset hyvää ruokaa. Kylläpä illalla uni maittoi.
Tänään sitten lähdimme myös aamulla liikkeelle, tällä kertaa kohti Bad Kissingeniä. Perillä söimme ensin aamupalan, sillä Uwen täytyi kiiruhtaa sinne töihin, emmekä ehtineet syödä kotona. Sen jälkeen menimme katsomaan lapsille suunnattua Taikahuilu-näytöstä. Sali, missä näytös pidettiin, oli huikean hieno. Me istuimme yläparvella, josta näki hyvin koko salin, joka oli oikeastaan aika pieni, mutta sitäkin hienompi. Itse esitys oli mukava ja lapsetkin jaksoivat hyvin sen seurata. Itse ihastelin enemmänkin loistavaa pianistia ja oopperalaulajia. Esityksen jälkeen kiertelimme vielä kaupungilla, ja taas oli kylmä ilma. Siitä huolimatta kävimme syömässä jäätelöt paikassa, jossa on isompia jäätelöannoksia kuin olen missään aikaisemmin nähnyt. Ja oli muuten hyvääkin. Sen jälkeen ajoimme takaisin kotiin. Matka kesti vajaan tunnin. Matkalla ajoimme Autobahnilla. Eipä se näköjään paljon mitään ollutkaan se 150 km/h ensimmäisenä päivänä... Tänään, ja eilen myös, ajonopeus oli 180 km/h ja kerran näin kun se kävi lähempänä 200 km/h. Aivan käsittämätöntä. Mutta tiet ovat totta kai loistavassa kunnossa, kuten muutkin ajo-olosuhteet, liikennettä vähän, eikä se tunnu niin nopealta, kun kaikki muutkin ajavat vähintään sitä 150 km/h. Mutta silti, tyytyväinen kyllä olin kun sieltä päästiin pienemmille teille. Tulipahan siis koettua kunnon autobahn, mutta ei kiitos kovin montaa kertaa tarvitsisi kokemusta uusia.
Noin muuten täällä menee edelleen hyvin. Olen opetellut reittejä eri paikkoihin, kuten Janan pianotunnille 10 km päähän, ja ensi viikolla tulen niitä varmasti ajamaan. Se muuten piti vielä sanoa, kun saksan tunneilla on sanottu, että saksassa kierrätetään kaikki (kuuluisana esimerkkinä teepussi, josta tee, paperi ja niitti lajitellaan kaikki erikseen), niin kyllä se pitää jonkin verran paikkansa, varsinkin Suomeen verrattuna. Täällä on erikseen roskikset biojätteelle, muoville, paperille ja sekajätteelle. Ja jokaisen talon pihassa näkyy vähintään bioroskis sekaroskiksen lisäksi.
Sellainen on siis tämä viikko ollut. Ensi viikon jälkeen alkaakin olla jo puolet takana. Nopeasti alkaa aika mennä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti