Näin sitä ollaan puolivälin ohi jo menty. Jäljellä olisi siis vielä tasan kolme viikkoa perheessä ja sitten viikko reissatessa. Nyt on hotellikin varattu Frankfurtista, eli nyt ei muuta kuin matkustelua odottamaan.
Viime viikko meni täällä aikalailla omalla painollaan. Lämmintä oli ja lapsia olenkin monena päivänä vahtinut takapihan uima-altaalla, itse kuitenkin varjossa istuen ja kirjaa lukien. On se vesi ollut vähän liian kylmää (ja välillä likaista, varsinkin pohja) minulle. Että on sitä huonompiakin tapoja kesäpäiviä viettää. :) Paitsi kerran he halusivat mennä uimaan ja lupauduin vahtimaan tietämättä, että ulkona satoi. Sittenpä seisoin sateenvarjon kanssa uima-altaan laidalla. Istuakaan kun ei voinut kun penkit olivat märät. No, onneksi sade ei pitkään jatkunut ja oli se osaltaan aika huvittavaakin. Tiistaina kävimme sitten samalla ulkouima-altaalla, missä kerran aikaisemminkin kävimme. Siellä oli sopivan lämpöistä vettä (ilmeisesti 25 asteista) että uskalsi mennä uimaan. Lähemmäs kaksi tuntia siellä olimmekin, eli uitua tuli jonkin verran ja loput auringossa makoiltua. Kyllä taas tuli hyvät rusketusrajat nopeasti, vaikka tälläkertaa älysin laittaa vähän useampaan kohtaan aurinkovoidetta.
Keskiviikkona yritimme mennä katsomaan Petran ja Sabrinan (Hannan päiväkotikaverin äiti) kanssa elokuvaa Bad Teacher, mutta se ei siihen aikaan pyörinytkään, vaikka lehdessä niin oli sanottu. Sen sijaan kävimme sitten syömässä samassa rakennuksessa olevassa ravintolassa. Ruoka oli oikein hyvää, joten mukavasti ilta meni niinkin. Pitkään siellä istuskelimme ja juttelimme. Tai siis, onnistuin minäkin välillä jotain sanomaan. Silloin oikeastaan huomasin, että puheen rytmi taitaa olla täällä vähän erilainen, eli nopeampi, kuin suomenkielessä. Jos täällä odottaa samanlaista taukoa muiden puheessa, kuin mihin on suomessa tottunut, ei pysty kovin montaa kertaa omaa puheenvuoroa saamaan. Varsinkin jos kaksi muuta juttelee keskenään, tuntuu siihen olevan vaikea päästä väliin mitään sanomaan. Pikkuhiljaa olen ruennut osaamaan ottaa puheenvuoroni hieman nopeammin. Puheen rytmi on kyllä sellainen asia, mikä veisi varmasti hyvin kauan muuttua, koska se on niin syvään juurtunut tapa keskustella.
Perjantaina oli Janan koululla Schulfest (=koulujuhla), jota myös kutsuttiin nimellä Sportfest (=liikuntajuhla). Se oli siis tapahtuma, jossa ideana oli se, että koululaiset ja halukkaat vanhemmat juoksivat 600 metrin kierroksia ja jokaisesta kierroksesta lahjoitetaan yksi tai kaksi euroa koululle, ja rahat käytetään ilmeisesti tramboliinin ostamiseen välituntialueelle. Osa siis juoksi kierroksia ja me muut istuskelimme ja juttelimme. Täytyy myöntää, että jonkin verran tylsä päivä siis oli. Mutta lapsilla oli mukavaa. He olivat kokoajan menossa joko leikkimässä keskenään tai juoksemassa. Hannakin taisi juosta jopa yhteensä neljä kierrosta.
Lauantaina sitten menimme Janan, Uwen ja em. Sabrinan miehen kanssa konserttia kuuntelemaan Bad Kissingeniin. Musiikkifestivaali siellä loppui sunnuntaina, eli se oli yksi loppukonserteista. Soittamassa oli venäläis-filharmoninen kansallisorkesteri ja solisteina kiinalainen viulisti ja venäläinen pianisti. Konserttisali oli hieno: se oli lähes kokonaan puusta tehty ja sinne mahtui lähes 1200 ihmistä. Me istuimme parvella reunassa, eli osittain orkesterin päällä. Näkyvyys lavalle ei siis ollut kovinkaan hyvä. Näimme melkeinpä vain kolmasosan soittajista, koska allamme olevia ja lavan takaosassa olevia ei juuri näkynyt. Mutta solistit onneksi näkyivät juuri ja juuri meillekin. Konsertti oli hieno, kuten odottaa saattaa, kun soittamassa on maailmanluokan tähtiä. Se oli jaettu kolmeen osaan: ensimmäisessä osassa soitti solistina viulisti, toisessa pianisti ja kolmannessa pelkästään orkesteri. Väliaika oli toisen ja kolmannen osan välissä. Konsertti oli aika pitkä, varsinkin kun olin jo valmiiksi väsynyt. Se kesti yhteensä lähes kolme tuntia. Lopussa oli kuitenkin mukava piristys, kun orkesteri soitti viimeisenä Brahmsin sävellyksen Unkarilainen tanssi nro 5. Se olikin ainut sävellys illan aikana jonka tunsin.
Sellaista täällä siis oli viime viikolla. Ei sen suurempia tapahtumia. Tänään on Petran synttärit. Aamulla Jana oli herännyt aikaisin ja kattanut aamupalapöydän valmiiksi (mikä on yleensä minun hommani arkiaamuisin). Sitten lapset koristelivat pöydän ja kun Petra tuli alakertaan, lauloimme hänelle synttärilaulun englanniksi ja saksaksi. Se oli lasten idea, koska hekin osaavat laulaa sen englanniksi. Lasten lähdettyä kouluun ja päiväkotiin Uwe ja Petra lähtivät kahdestaan Volkachiin (luulisin) ja olivat siellä pari tuntia. Saa nähdä, teemmekö tänään vielä yhdessä jotain synttäreihin liittyen. No, siitäpä kuulette sitten seuraavassa kirjoituksessa. Bis dann!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti